Studying is bad?

En ole osannut kirjoittaa. En osaa kirjoittaa siitä, etten osaa olla. Sitä paitsi minulla on ollut viime aikoina välillä ihan mukavaa. Ei silloin halua analysoida omaa sekopäisyyttään, kun kerrankin voi edes hieman hyvin. Olen ollut jopa lähellä tervettä itsetyytyväisyyttä ja kokenut kulkevani kohti onnellisuutta. Joku pikku pamaus on kuitenkin aina pudottanut minut kieroutuneeseen "normaalitilaan", jossa en ole enää mitään.

Opiskelupaineet ovat ajaneet itsetunto-ongelmani taas ihan omanlaisiinsa sfääreihin. Opiskelu on juuri niin kinkkistä ja kiinnostavaa kuin sen kuuluukin olla. Minä en osaa ottaa sen monimutkaisuutta mieltäkiihoittavana haasteena vaan osoituksena siitä, että olen tyhmä ja alalle sopimaton. Typeräähän se on. Kullanarvosena apunani on kuitenkin ollut opiskelutoverien vertaistuki. En tosiaankaan ole ainoa, jonka on vaikeaa tarttua sisäistettävistä asioista ja ammatti-identiteetistä kiinni.

Kampusympäristö tarjoaa minulle myös mielenterveyden kannalta negatiivisia visuaalisia virikkeitä. Tällä tarkoitan kampuksen kauniita ja hoikkia tyttöjä, jollainen soisin itsenikin olevan. Ulkonäköpaineet lisäävät vaikeuksia tottua opiskeluun. Paitsi etten ole riittävän älykäs, en ole riittävän nätti tai solakka. Luulen että sirompien toverieni olemassaolo on myös saanut hetken uinumassa olevat bulimiset kohtaukseni herätettyä. Se on älyttömän surullista, koska ei kukaan tarkoita kaunista ulkomuotoaan minun itsetuntoni kiusaksi. Eikä yleensä voi viehättävyydelleen mitään.

Tosiaan. Setä Bulimia tuli taas. (Joo, ja mun mielestäni se on nimenomaan setämies eikä mikään naikkonen kuten monet väittävät. Se "Mia" on ihan vitun huijausta. Hah.) Oksentelukohtaukseni eivät ole kovin säännöllisiä eivätkä millään lailla massiivisia, rituaalisuudesta puhumattakaan. Saatan vaan onnellisena syödä joko pienen tai suuren määrän kaloripitoisia herkkuja ja neutraalihkosti käydä deletoimassa sen. Poistamassa herkutteluni olemassaolon. Joskus stressaaminen luo tarpeen mässäillä liikaa ja purjoilla.

Pidän asiaa totaalisen mitäänsanomattomana, jopa normaalina ja luonnollisena ratkaisuna. En halua paskaa kehooni, mutta kun sitä on niin mielettömän mukava mussuttaa ja maistella. Tiedän kyllä, että ihan aikuistenvitunoikeesti se on sairaalloista ja kieroutunutta. Kieroutunutta on myös se, etten usko menestyväni opiskeluissa enkä alallani ennen kuin olen taas solakampi (inhoan käyttää sanaa 'laiha', se on niin halventava).