Tänään oli kamalaa herätä normaaliin, surkeaan, masentuneeseen ja täydellisen murskarealistiseen maailmaan.
Taisin erota. Itkin, huusin, kieltäydyin kuuntelemasta. Itkin lisää niin että kyynelkanavat ovat varmaan tyhjät. Masturboin, kunnes tuntui taas siltä, että saatan olla elossa. Kurttuiset sormet. En tiedä onko minulla enää Runoilijaa. Ihan ymmärrettävää. Minä en itse jaksaisi enää katsoa itseäni, jos olisin joku läheiseni.
Söin vähän. Katsoin lihavia laihduttajia ja laihoja lihottajia. Mietin, miksi niillä laihoilla on edes jotain tarvetta lihottaa. Join kahvia. Join vettä. Join kahvia. Join vettä. Puhuin ystävän kanssa. Päädyimme lopputulokseen, että tarvitsen hoitoa masennukseeni.
Joka tapauksessa aion olla taas pieni. Minusta tulee pieni keijukainen, joka laulaa kuin maailman ihanin lintunen.
 |
| Hei mutta ihan tosi. Miksen haluaisi olla kuin tämä vasemmanpuoleinen nainen? Miksi? |
