Söin pipareita, tein työt, hoidin lähes kaikki asiat. Ei ehkä vituta ja stressaa niin paljoa, paitsi ne piparit vähän vituttavat. Ihan turhia kaloreita, eivätkä edes niin kummoisen makuisia. Tuli kahdesta pienestä jo paha olo. Onneksi en kiskonut enempää, vaan tein törkeän hienon innovatiivisen, kolmion mallisen ufopiparitalon. Onneksi saan jouluna syödä mitä tykkään. Onneksi saan nukkua.
Meillä on maailman paras päiväunisohva ja otinkin kunnon torkut. Näin seksiunia ja herääminen oli ihan hassua. Viime yönä heräsin vain siihen, että kaikki paikat ovat täynnä verta ja maha (lue: kohtu) meinaa räjähtää kivusta. Halleluja, en siis ole ainakaan raskaana. Buranaa naamariin (ja ihan vähän salaisesti 86% tummaa suklaata. Etten tappais kaikkia katseellani.)
Menkat. Jännä juttu. Joka kuukausi sama kolmen päivän ketutus. Mutta vaikka kuinka niistä uikuttaa, muistaa aina olevansa kutakuinkin terve, jopa hedelmällinen nainen. Muistan, kun 15-vuotiaana, kaikkein laihimpina aikoinani (39-40, jotain) olin ihan paniikissa, että miksi menkkoja ei ole kuulunut puoleen vuoteen. Jälkeen päin ajateltunahan se on ihan selvä, että ei keho jaksa limakalvoja paksuntaa jos vyötärö senkun ohenee. Voi sitä riemua sitten kun ne alkoivat muutaman kilon päästä.
Muutamasta kilosta puheen ollen, saisi hiljalleen alkaa kaventua tämä vyötärö taas. Ei se ole suurentunutkaan, mutta ottaa kaaliin kun farkut eivät löysty ympärillä haluttuun tahtiin. Ehkä näillä veripäivilläkin on vaikutusta. En tiedä, mutta tänään värjään hiukset ja teen itselleni seitankinkun. Olen sen ansainnut.
