Viimeisin blogimerkintäni koski tissejä, jotka kasvoivat vauhdilla ja valitettavasti tuntuvat taas kutistuneen ainakin lähes takaisin entisiin mittoihinsa. Mitäs minä tisseillä muutenkaan.
Syöminen on nyt muutaman päivän aiheuttanut lähestulkoon tyytyväistä mielentilaa. Siirryin takaisin kotivegaaniseen ruokavalioon, lisäsin raakasafkaa ja tuplasin hedelmien määrän. Olo on parempi ja raikkaampi eikä kaloreita ole viime päivistä kertynyt kuin tuhatkunta (lukuunottamatta eilistä nälkäpäivää, jolloin söin varmaan 1600).
Lenkkiä olen heittänyt, mutta en samalla rääkkitahdilla kuin aiemmin – tuloksena se, etten tule kipeäksi jokaisen liikuntakerran jälkeen. Halleluja, motherfucker!
Vietin myös yhden kokonaisen viikonlopun koskematta alkoholiin. Näin lähes vecka myöhemmin uskoisin, että se oli helvetin hyvä päätös. Meininki kun ei ole yhtä sumuinen ja apaattinen – surkea masentuneisuus on vaihtunut äänekkääseen vittuiluun ja (huumori-)kärttyilyyn, tunnen olevani vanha, hyvä (heh, hauska vitsi) Kissi taas.
En siis vihaa itseäni ihan yhtä paljoa kuin aiemmin, kenties. Painosta ei ole minkään valtakunnan tietoa, ehkä ihan hyvä niin. Katsotaan sitten kuukauden päästä kun olen kutistunut noin tonnin. Jatkan meininkiäni, vaikka mikään ei kovasti huvita. Ehkä kohta turvaudun noitakeinoihin tässä ulko- ja sisätilani muutoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti